Viron kansallispuvut

Kansallispuku on monelle virolaiselle arvokas aarre. Jokaisella pitäjällä on oma, usein runsaasti koristeltu mallinsa.

Kansallispuvut ovat Virossa edelleen suosittuja

Useimmissa virolaisissa kansallispuvuissa on samankaltaiset osat: pellavapaidat, villahameet, usein raidalliset, neulotut sukat, käsineet, villapaidat, päähineet, kauniit hopeiset soljet ja korut sekä monenlaiset jalkineet sandaaleista saappaisiin. Puvun tyyli, värit ja kuviot vaihtelevat kuitenkin pitäjästä toiseen, ja historiallisesti ne kertoivat usein myös kantajan yhteiskunnallisesta asemasta, esimerkiksi oliko hän naimisissa vai naimaton.

Neuvostomiehityksen aikana kansallispukuja ei käytetty, koska ne symboloivat kansallista ylpeyttä. Itsenäisyyden jälkeen kansallispukujen käyttö on taas lisääntynyt, ja ne ovat tärkeä osa virolaista kulttuuria. Nykyään virolaiset pukeutuvat kauniisiin perinteisiin pukuin juhlatilaisuuksissa, kansallisissa juhlissa, valmistujaisissa ja erilaisissa kulttuuritapahtumissa, kuten Laulu- ja tanssijuhlilla.

Tunnetuimmat kansallispukuryhmät ovat Setomaan, Kihnun saaren ja Mulgin alueen puvut. Erityisesti Kihnun saarella tätä pukeutumista käytetään yhä arkisin. Näiden pukujen säilyminen on yksi syy siihen, miksi Kihnun saaren perinteet on lisätty UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Kansallispuvut kertovat tarinaa

Kansallispuvut jakautuvat kolmeen tyyppiin:

Yksinkertaiset, jokapäiväiset työvaatteet ilman erityisiä koristeita
Rennot asut vähemmän virallisiin tilaisuuksiin
Koristeelliset juhlapuvut, joita käytettiin todella tärkeissä tilaisuuksissa — nämä vaatekappaleet ovat arvokkaita ja siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Nykyaikaiset kansallispuvut juontavat juurensa suurelta osin 1800-luvulle, jolloin Virossa oli 107 eri pitäjää sekä alueita kuten Setomaa, vanhauskoisten kyliä, Kihnun saari ja rannikon ruotsalaisyhteisöt. Jokaisella virolaisella pitäjällä tai alueella on oma erityinen kansallispukunsa.

Etelä-Virossa, Setomaan ja Mulgimaan ulkopuolella, puvut ovat yleensä hillitymmissä sävyissä. Pärnun lähettyvillä ja Itämeren rannikolla villahameet ovat värikkäämpiä ja päähineissä on pitkät nauhat sekä hopeakolikkokoristeet.

Koillis-Virossa monissa kansallispuvuissa on erityisiä paitoja, joiden leveässä helmassa on värikästä kirjontaa. Lisäksi vyöt sidotaan vyötärölle useaan kerrokseen. Naimisissa olevien naisten asua täydentävät ylelliset päähineet ja ohuet esiliinat.

Kuvan ottaja: Leon Metsallik

Kihnun kansallispuvut

Kihnun noin 700 asukkaasta moni pukeutuu yhä päivittäin kokonaisiin tai osittaisiin kansallispukuihin. Usein voi nähdä naisia istumassa rappusilla neulomassa. Neulontapuikot kilisevät ympäri vuoden, sillä tuulisella saarella asuessa tai merellä aikaa viettäessä on tärkeää pysyä lämpimänä! Perinteiset kihnulaiset lapaset ja miesten villapaidat ovat koristeltu monimutkaisilla mustavalkoisilla kuvioilla. Nykyään saaren käsityöliikkeistä löytää kauniita villalapasia. Paikallisten käsityöläisten neuleiden ostaminen on yksi tapa pitää perinteitä elossa ja tukea saaren taloutta.

Kihnulla nainen kutoo elämänsä aikana noin 40 värikästä raidallista hametta, joita kutsutaan körteiksi. Punainen kört on varattu nuorille naisille. Avioliiton myötä hame muuttuu tummaraidalliseksi, mikä symboloi naimattomuuden loppua. Leskillä on mustaraidalliset hameet. Noin puolen vuoden kuluttua leski vaihtaa siniraidalliseen hameeseen; tummien raitojen määrä kertoo, kuinka kauan hänen miehensä on ollut poissa.

Naimisissa olevat naiset käyttävät myös kuviollista esiliinaa hameen päällä; sen unohtaminen tuo huonoa onnea. Huivit ja esiliinat ommellaan kankaasta, jonka merimiehet toivat aikoinaan kaukaisilta mailta saarelle. Nykyään kangas tulee edelleen kaukaa, mutta tilataan netistä ja lähetetään postitse.

Kuvan ottaja: Priidu Saart

Kuvan ottaja: Ken Oja

Moderni kihnulaisnainen yhdistää crocsit kansallispukuun

Opi lisää Kihnusta ja saaren perinteistä

Kuvan ottaja: Hans Markus Antson

Setomaan kansallispuvut

Sillä välin kun muu Viro oli Baltian saksalaisen aateliston vaikutuspiirissä, setot kuuluivat Pechoran luostarin alaisuuteen, joten kaikki oli erilaista tässä Viron syrjäisessä kolkassa. Setot ovat ortodokseja, joilla on oma murteensa ja ruokakulttuurinsa, ja tietysti myös heidän kansallispukunsa poikkeavat muista.

Setomaan pukujen värit ja tyyli ilmaisivat kantajansa sosiaalista asemaa, ikää sekä yhteiskunnallista ja taloudellista statusta. Setojen kansallispukujen päävärit ovat valkoinen ja punainen. Punainen väri suojaa sairauksilta ja pahalta silmältä. Kuten monissa virolaisissa kansallispuvuissa, myös perinteiset setojen vaatteet tehdään alusta loppuun käsityönä. Setot pukeutuvat pukuihinsa ylpeinä uskonnollisissa juhlissa ja yhteisön tapahtumissa, kuten Seton kuningaskunnan päivänä.

Setolaiset naiset tunnetaan näyttävistä hopeakoruistaan, jotka koostuvat suuresta rintakorusta, joka suojaa pahalta silmältä, sekä kaulakoruista, joissa on hopeakolikoita ja kierrepunoskoruja. Hopeakolikoiden helinä ilmoittaa seton naisen saapumisen jo ennen kuin hänet näkee.

Setomaan museot tarjoavat loistavan mahdollisuuden nähdä kansallispukuja ja jopa sovittaa niitä itse

Kuvan ottaja: Hans Markus Antson

Setomaa

Viron kaakkoiskulmaa ovat vuosisatojen ajan asuttaneet setot. He ovat yksi virolaisten etnisistä ja kielellisistä vähemmistöryhmistä.

Mulgimaan kansallispuvut

Mulgien mustasta villakangastakista tuli erityisen suosittu Viron entisen presidentin Toomas Hendrik Ilveksen ansiosta.

Mulgien takki on musta. Aikaisemmin mustan värin saamiseksi ruskeaa lampaanvillaa tai lankaa liotettiin rauta-aromipitoisessa suovedessä läheisiltä suoalueilta. Hallisten pitäjässä naisten takissa on harmaa tai ruskea kaulus, kun taas miesten takeissa kaulus oli sininen. Varakkaammilla oli takki ja hihat vuorattuina kalliilla, punaisella, kaupasta ostetulla kankaalla. Takkeja koristeltiin punaisella nauhalla, joka oli punottu lenkkikuvioksi.

Mulgimaan naisten keskuudessa oli suosittua käyttää hartioiden ja ylävartalon ympärille kietoutuvaa pitkää huivia, mutta museokokoelmien ulkopuolelta niitä on vähän säilynyt. Huivit tehtiin valkoisesta pellavakankaasta ja kirjottiin värillisellä langalla. Päävärit olivat sininen, punainen, keltainen ja vihreä. Punainen saatiin madder-juuresta ja keltainen koivunlehdistä.