Mulgimaalla mukavien ihmisten maisemissa

Jo toisen matkapäiväni iltana saatoin todeta, että edellä esittämäni rinnastus eteläsavolaiseen synnyinseutuuni Mikkeliin on vilpittömän aito. Keskustelu Mulgin elämyskeskuksen johtajan Ly Laanemetsan kanssa loi nimittäin silmänräpäyksessä deja vu -tunteen: tällaisten ihmisten kanssa olen ollut tekemisissä ennenkin.

Kuten Mikkelissä, joka sijaitsee kolmen eri heimon - umpikierojen savolaisten, rauhallisten hämäläisten sekä elämäniloisten karjalaisten vaikutusalueiden rajoilla - myös Mulgimaalla voi aistia tasapainoilua eri kulttuurien välillä. Omaleimainen seutu rajautuu etelässä Latviaan, joten lienee ihan loogista, että yksi Tõrvan ravintolayrittäjistä on nimennyt kahvilansa savolaismaisen viekkaasti (vaiko humoristisesti?) Latvian lähetystöksi (Kohvik Läti saatkond): "Voipihan se olla, että tarjolla on latvialaisiakin herkkuja vaan voipi myös olla, ettei olekaan." Ihan virolaisen rehtiä ruokaa ja mahtavia paakkelseja kakkutiskiin keittiössä tunnuttiin tehtävän. Mulgimaalaisuus ilmeni hyvin kahvilan missiosta: "Haluamme tehdä etelävirolaisesta pikkukaupungista etelävirolaisen SUURkaupungin". :) 

Kartanoita ja linnoja

Kuten Virossa muuallakin, voisin kierrellä myös Mulgimaata päiväkausia ristiin-rastiin kartanoita ja niiden puistoja ihastelemassa - ilman sen syvällisempää historia- tai arkkitehtuuritietämystä. Toki menneen ajan lumo on rapistunut eivätkä monetkaan tarjoa matkailupalveluja, koska kiinteistöjä on otettu koulu-, päiväkoti- tai vanhainkotikäyttöön tai herraintalot ovat oikeastikin yksityisessä omistuksessa, mutta siitä viis - ulkoakin päin katsellessa voi moneen talokaunottareen ihastua.

Satuin Õisun kartanon porteille hetkellä, jolloin sen puutarhassa tehtiin juhlien ennakkojärjestelyjä. Voin hyvin kuvitella monenkin hääparin haaveilevan viettävänsä tärkeää päiväänsä tällaisessa ympäristössä. Enkä ole siinä edes väärässä, sillä kuulin mm. Taageperan linnan olevan Wagenküll-kylpylähotelleineen ja ravintoloineen yksi etelävirolaisten, pohjoislatvialaisten ja jopa joidenkin suomalaisten hääparien "Mekka", johon kalenterivarauksia on syytä tehdä pitkältikin etukäteen.

Aivan Viljandin kaupungin reunamalla Heimtalissa sijaitsee seudun ehkä uhkein kartanokokonaisuus. Olkoonkin, että 1800-luvulla von Sieversien suvun hallussa pitkään ollut kartano on päärakennukseltaan nykyisin koulu ja kartanon komea neljäpiippuinen eli -torninen viinantislaamo on yksityisomistuksen vuoksi vain ulkoa päin katseltavissa, toimii yhdessä sivurakennuksista myös yleisölle avoin Heimtalin keramiikkastudio ja -puoti. Kylän vanhan, vuodelta 1864 peräisin olevan koulutalon tiloihin on nykyään asettunut Heimtalin museo, jossa tekstiilitaiteilija Anu Raud vaalii laajaa perinnekuvioitujen käsitöiden ja kansallispukujen kokoelmaa.

Luonnon lumoa

Jo lapsena minulle opetettiin, että suoraan ruokapöydästä ei ole terveellistä rynnätä urheilemaan, uimaan eikä muutenkaan harrastamaan mitään raskasta - mutta vanhetessani olen huomannut, että sohvalla pötköttämisen eli ruokalevon sijasta kevyt jaloittelu auttaa raskaan aterian sulattelua. Siispä tossut jalkaan ja metsäpolulle.

Koska Mulgimaa levittäytyy alueellisesti kahden maakunnan "tiluksille" - idässä varsin pitkällekin Otepään ja Valgan taakse - ja toisaalta Soomaan kansallispuisto lännessä kurkottelee Pärnun ja Viljandin välistä mulgien seudun rajamaille sekin, on Viron metsähallituksen eli RMK:n mainiolta suomenkieliseltä luontosivustolta hieman haasteellista filtteröidä juuri "oikeaan paikkaan sattuvia" luontopolkuja, nuotiopaikkoja, taukotupia ym...  Haasteellista, vaan ei mahdotonta. Ja toisaalta jos avaat Visit Estonian oman karttasivuston tästä, ja zoomaat Etelä-Viron keskellä näkyvän maan toiseksi suurimman järven eli Võrtsjärven ympäristöön, niin mainioita näköala- ja luontokohteita löydät samoiltavaksesi sitenkin.

Eräs Mulgimaan kiehtovista luontoseuduista sijaitsee "kaksi kärpästä yhdellä iskulla"-mielessä Karksi-Nuiasta hieman etelään, Latvian rajalle suuntautuvan tien varressa. Lillin luontotalon luota starttaava metsäpolku, sen lähellä sijaitseva Teringin luontopolku ja maantien toisella puolen auringossa kimalteleva Ruhijärvi ovat kaikki kuvankauniita paikkoja. Ja mikä parasta, niiden luota on vain muutama kivenheitto Viron ja Latvian rajalle vuonna 2009 pystytetyn Baltian ihmisketjun muistomerkin luo. Se on hartautta mieleen nostattava, noin kahden miljoonan Baltian maiden asukkaan vapaudenkaipuuta henkineen mielenosoituksen muistoksi luotu nähtävyys.