Etelä-Viron kulttuuri, joka ei elä vain museossa lasin takana

Näe ja koe Etelä-Viro niin kuin täällä asuvat ihmiset. Tutustu siihen, miten kulttuuri elää ihmisten toimissa, mauissa ja käytännöissä.

Visit South Estonia

Etelä-Viron kulttuuriperintö kasvaa ajan, tapojen ja ihmisten myötä. Takaisin juurilleen -reitti paljastaa neljä erilaista aluetta, joilla perinteet eivät ole vain museotarinoita vaan osa arkea. Setukaiset lauluineen ja hopeakoruineen, võrolaiset savusaunoineen ja käsityötaitoineen, Peipsijärven rannikon vanhauskoiset hiljaisuudellaan ja rituaaleillaan sekä Tartto akateemisine ja luovine kaupunkikulttuureineen muodostavat monipuolisen reitin, joka auttaa ymmärtämään Etelä-Viron identiteettiä.

Vaellus kulkee läpi kylien, metsien ja kaupunkien keskustojen. Se sopii niille, jotka arvostavat rauhallista tahtia, aitojen ihmisten tapaamista ja kulttuurikerrosten löytämistä. Voit aloittaa matkan sinulle sopivasta kohdasta ja räätälöidä sen oman kiinnostuksesi mukaan.

Mitä odottaa matkalta

Reitin helmiä: Matkan varrella voit tutustua Setomaan lauluperinteeseen ja tsasounoihin, Võromaan savusaunaan ja alueelle luonteenomaiseen käsityöperinteeseen. Peipsijärven rannalla avautuvat vanhauskoisten taajamat rituaaleineen, kuten samovaaritee, ja matka päättyy lopulta Tarttoon, Etelä-Viron kulttuurikaupunkiin, jossa museot, yliopisto ja luova kaupunkiympäristö odottavat.
Kesto: Suositeltava 1 päivä Setomaalla ja Võromaalla, 1 päivä Peipsijärven rannalla, 1 päivä Tartossa
Vierailuaika: Ympäri vuoden, mutta joihinkin paikkoihin on tehtävä ennakkovaraus, erityisesti talvikaudella.
Miten tulisin: Suunnittele kulkeminen etukäteen. Etelä-Virossa matkustaessasi auto on kätevin vaihtoehto, sillä pienehköissä kylissä ei välttämättä ole paljon julkista liikennettä.

Setukaiset ja võrolaiset – kulttuurin kantajia sukupolvelta toiselle

Takaisin juurilleen -reitin voit aloittaa paikoista, joissa perintöä pidetään ylpeänä elossa ja kulttuuria kannetaan, lauletaan ja eletään joka päivä. Setukaiset ovat pieni mutta elinvoimainen yhteisö, jonka perinteet ovat yhä elossa. Unescon luetteloon merkitty kansanlaulu leelo kuuluu kylien pihoilla, ja monikerroksiset kansallispuvut osoittavat, miten syvästi perinteet ovat muokanneet yhteisöä.

Hyvä ensimmäinen pysähdyspaikka on Värskan maatilamuseo, joka avaa oven setukaisten aikaisempaan elämäntapaan. Historialliset maatilat, työkalut ja elämäntapaa esittelevät näyttelyt auttavat ymmärtämään, miten alue on kehittynyt vuosien varrella. Se on rauhallinen johdanto, joka luo kontekstin kaikelle, mitä Setomaalla myöhemmin koet. Museon vieressä sijaitseva Seto Tsäimaja tarjoaa mahdollisuuden kokeilla setukaismakuja.

Yksi parhaista tavoista tutustua setukaiskulttuuriin on aloittaa Obinitsan museosta, jossa vierailijat toivotetaan tervetulleiksi Rõivile! (Vaatteet päälle!) -ohjelmalla. Tämä on tilaisuus kokea kansanpukujen merkitys – ei vitriinin takana, vaan vaate päällään. Pukeutumisen aikana keskustellaan kunkin esineen asemasta setukaisten elämässä, siitä, mistä kuviot ovat peräisin ja miksi hopeakorut ovat niin tärkeitä. Se on lämmin ja leikkisä katsaus maailmaan, jossa vaatteet ovat osa identiteettiä, eivät vain koriste.

Obinitsan ympäristössä kannattaa myös vierailla tsasounoissa. Nämä pienet kyläpyhäköt auttavat ymmärtämään setukaisten uskomusten ja hengellisen perinnön taustaa.

Kuvan ottaja: Hans Markus Antson

Matka jatkuu Võromaalle, jossa elämä on rauhallista ja jossa võrolaisten perintö näkyy kielessä, käsityötaidoissa ja saunaperinteessä. Et voi kokea Võromaata ilman savusaunaa, joka on Unescon kulttuuriperintökohde. Täällä se on rituaali, ei pelkkä peseytyminen – hämärä tila, savun tuoksu ja hidas tahti luovat kokemuksen, joka vaikuttaa yhtä aikaa kehoon ja mieleen.

Jos päivä sallii, kannattaa pysähtyä myös Karilatsin ulkomuseossa, joka antaa hyvän käsityksen Etelä-Viron maatila-arkkitehtuurista ja kulttuuritilasta.

Etelä-Virossa kansanperinne ei jää pelkäksi puheeksi, vaan siitä tulee elämys, johon kävijä todella astuu sisään.

Peipsijärven vanhauskoiset – rauhallisia kyläyhteisöjä järven rannalla

Jatka matkaa Peipsijärven rannalle, jossa vanhauskoiset ovat asuneet 1600-luvulta lähtien ja vaalivat edelleen perinteitään. Pitkin rannikkoa rakennetut taajamat, värikkäät puutalot, siistit puutarhat ja sipulipellot muodostavat maiseman, josta on tullut alueen erityispiirre. Tänne kehittyneet yhteisöt ovat säilyttäneet rukoushuoneensa, rituaalinsa, käsityötaitonsa ja hillityn elämäntapansa, jotka antavat Peipsijärven rannalla sijaitsevalle kulttuurialueelle omaleimaisen luonteen, jota ei löydy muualta Virosta.

Hyvä paikka aloittaa päivä on Kolkjan vanhauskoisten museo, joka esittelee yhteisön elämäntapaa, uskonnollisia perinteitä ja ikonitaidetta. Rukoushuoneiden sisustus, vanhat käyttöesineet ja arkeen liittyvät tarinat luovat kokonaisvaltaisen kuvan siitä, miten kulttuuri on säilynyt läpi vuosisatojen.

Matka jatkuu Sipulitietä pitkin – Kolkjasta Kasepään ja Varnjan kautta. Näiden kylien pitkien katujen omaleimaisuus on selvästi nähtävissä: talot ja puutarhat muodostavat pitkän ketjun, joka jatkuu kilometrien pituisena rinnakkain järven kanssa. Varnjan rukoushuoneet ovat edelleen yhteisön hengellisiä keskuksia, jotka auttavat ymmärtämään uskonnollisen elämän ja hiljaisuuden merkitystä vanhauskoisille.

Matkalla etelään kannattaa tehdä pieni poikkeama Alatskiven linnalle täydentämään päivän erilaisella historian kerrostumalla. Linnan valkoinen siluetti, puistokujat ja näyttelyt tekevät lyhyestä mutta miellyttävästä tauosta mukavan.

Et voi kuvitella Peipsijärven-kokemusta ilman samovaaritee-perinnettä. Teen hidas keittäminen ja jaettu juominen on osa vanhauskoisten vieraanvaraisuutta, ja se antaa käsityksen siitä, miksi paikallinen elämä vaikuttaa hillityltä ja ajattomalta.

Kuvan ottaja: Rivo Veber

Päivän päätteeksi sopii Peipsimaan vierailukeskus, jossa voi nähdä käsitöitä, tutustua paikallisiin ruokiin ja osallistua työpajoihin. Keskus auttaa ymmärtämään alueen kulttuurista monimuotoisuutta ja sitä, miten perinteet ovat edelleen luonnollinen osa arkea.

Täällä ei ole mitään syytä kiirehtiä. Järven rauhallisuus, savustetun kalan tuoksu ja rukoushuoneiden hiljainen humina luovat paikan, jossa elämä kulkee omaan tahtiinsa.

Tartto – akateeminen ja luova kulttuurikaupunki

Matka Tarttoon, kaupunkiin, jonka vaikutus virolaiseen kulttuuriin ja koulutukseen on tuntunut vuosisatojen ajan. Tartto on tarpeeksi pieni, jotta siihen on helppo tutustua, mutta tarpeeksi monipuolinen tarjotakseen jokaisella alueella jotain uutta – historiallisia rakennuksia, vehreitä puistoja, luovia keskuksia ja rauhallista kaupunkielämää.

Hyvä lähtökohta on Viron kansallismuseo, joka tarjoaa selkeän yleiskatsauksen Etelä-Viron ja koko Viron kulttuurihistoriaan. Museon näyttelyt asettavat aiempina päivinä koetun laajempaan kontekstiin ja tarjoavat mielekkään käsityksen kulttuuriperintömme monimuotoisuudesta. Museosta on kätevä suunnata kohti Tarton keskustaa.

Kaupungin keskustassa kannattaa pysähtyä Raatihuoneentorilla, joka on kaupungin kuuluisimpia maamerkkejä. Aukiota ympäröivissä kahviloissa, pienissä kaupoissa ja kaduilla on hyvä pysähtyä ja tutustua Tarton tunnelmaan.

Sitten odottavat Tarton yliopiston päärakennus ja Toomemäen puisto. Yliopiston historia ja arkkitehtuuri kertovat kaupungin akateemisesta taustasta, ja Toomemäen kukkulan viheralueet tarjoavat rauhallista kävelyä ja kaupunkinäkymiä.

Tarton monikerroksinen ilme näkyy hyvin Karlovan ja Supilinnan puukortteleissa. Näiden kaupunginosien puutalot, pihat, galleriat ja katukahvilat antavat kaupungille erilaisen, kotoisamman tunnelman ja heijastavat Tarton luovaa arkea.

Jos haluat saada paremman käsityksen nykyisestä kulttuurielämästä, kannattaa käydä Aparaaditehasissa – entisessä teollisuuskiinteistössä, jossa on kauppoja, studioita, kahviloita ja näyttelytiloja. Se on Tarton keskeisimpiä kohtaamispaikkoja, jossa paikallisen elämän monimuotoisuus on suoraan aistittavissa.

Päivän päätteeksi sopii kävely Emajoen varrella, jossa kaupunki saa rauhallisimman muotonsa. Joenvarren tiet takaavat sen, että päivä päättyy rauhalliseen tahtiin ja kaupunkia voi vilkaista ennen lähtöä vielä kerran.

Kaarsild ja Tartu raekoja plats Emajõe ääres.

Kuvan ottaja: Riina Varol

Tartossa liikuttaessa käy selväksi, että kaupungin viehätysvoima ei niinkään piile tapahtumien määrässä vaan yksityiskohdissa: pihakahviloissa, puutaloissa, jokinäköaloissa ja hiljaisissa kaduissa. Nämä pienet merkit luovat kaupungin, johon haluaa palata.

Etelä-Virossa matkustaessa on helppo ymmärtää, että paikallinen kulttuuri ei ole vain jotain, mitä näkee näyteikkunassa tai kaukaisesta menneisyydestä. Voit nähdä sen todellisissa paikoissa ja todellisissa ihmisissä – arjen askareissa, mauissa, tarinoissa ja pienissä yksityiskohdissa, joita ei ole lavastettu kenellekään.

Matka takaisin juurille osoittaakin, miten perintö elää täällä myös tänään – luonnollisesti ja omalla tavallaan.