Karavaanarin ja autoretkeilijän Viro

Viro on mainio maa asuntovaunulla tai -autolla kulkijalle - maasto on tasaista, välimatkat lyhyitä ja nähtävää on tarjolla hengästyttävän paljon.

Matkailuauton tai -vaunun kanssa saapujalle välimatkoiltaan mukava pieni, tiestöltään hyväkuntoinen ja maisemiltaan vaihteleva Viro avautuu aivan eri tavoin kuin hotelliin majoittujalle. "Liikkuvan kodin" matkalle ottaen myös erilaiset harrastusvälineet kulkevat mukana kätevästi. Karavaanarimatkailu on oiva tapa viettää yhteistä aikaa perheen tai ystävien seurassa, ja usein se tarjoaa myös kokemusten ja vinkkien vaihtamisia tarjoavia kohtaamisia virolaisten "lajitovereiden" kanssa.

Omatoimisen ajoneuvomatkailun parasta antia on valinnanvapaus. Kokonaista päivää ei koskaan tarvitse kuluttaa siirtymisiin, vaan kohteita ja elämyksiä saa auringonnousun ja -laskun välille mahtumaan useita. Ja jos ilta yllättääkin kesken kaiken, on lohdullista tietää, että Virossa "puskaparkkiin" jääminen on täysin turvallista, ja talonpoikaisjärkeä käyttäviin matkalaisiin suhtaudutaan Suomea sallivammin - kunhan muistat, että paikallisten silmissä olet 24/7 suomalaisuuden käyntikortti.

Tallinnasta itään, etelään vai länteen?

Haluatko kokea uusia kaupunkeja tai näppäillä kuvia virolaisesta luonnosta? Tutustua maan kartano- ja teollisuusperintöön tai interaktiivisiin museoihin ja hurjiin seikkailupuistoihin? Vai asettua leppoisasti leirintäalueen mukavuuksien ja rantasaunaelämän äärelle?

Mitä jos karavaanareiden ehkä tutuimman väylän eli Via Baltican sijasta kääntäisit auton nokan ensi kerralla "syvemmälle" Viroon? Avainsanoja ja -paikkoja Tallinnasta ulos johtavien teiden varsilla ovat

idässä Virumaalla kartanot, linnat ja rannikkokylät, Rakvere, Lahemaan ja Alutagusen kansallispuistot, teollisuushistoria, Narva, vesiputoukset, hiekkarannat ja kylpylät, Peipsijärven pohjoispää;
kaakossa Tarton nuorekas ilmapiiri, vanhauskoiset Peipsimaan Sipulitiellä, Tamulanjärven rannalla Võru, Setomaa ja sen kuningaskunta, rajakaupunki Valga-Valka, savusaunat, Piusan luolat;
Keski-Virossa Viljandi ja sen järvi sekä kulttuurillinen idylli, Põltsamaan ja Paiden linnat, Soomaan kansallispuisto, Mulgimaa, Viron suurin luonnoneläinpuisto;
lounaassa Pärnu, Kihnun saari (jolle pääsee Munalaiun satamasta), Matsalun ja Soomaan kansallispuistot, alpakkatila, museorautatie ja -autot, siideri- ja viinitilat (muista nollatoleranssi ratissa!);
saarilla lukuisat majakat, Koguvan museokylä, kalaravintolat, Kaalin meteoriittikraatteri, oopperajuhlat, Hiidenmaan meri-idylli, Kuressaaren linna, päiväretket pikkusaarille;
länsi- ja pohjoisrannikolla Haapsalu, vironruotsalainen kulttuuri, luonnonrannat, Rummun louhosjärvi ja museovankila, Keila-Joan vesiputous, kehätien varren kartanot ja Kõrvemaan metsät, Viinistu ja Haran satama

Kartta Viron päätiestöstä eri kaupunkien välillä

Lähde: Visit Estonia

...tai tekisitkö teemapohjaisen Viro-kierroksen?

Majoittuminen

Lomakyliä ja leirintäalueita

Laatuluokiteltuja leirintäalueita sähköistettyine vaunupaikkoineen, saunoineen ja kemiallisen wc:n tyhjennyskaivoineen Virossa on kaikkiaan 15 kappaletta. Niiden ohella osa pienistäkin lomakylistä tarjoaa autopaikalle sähköt, vedenoton tai jätteidenkeräyksen - saatavilla olevat palvelut kannattaa tarkistaa etukäteen sähköpostilla.

Suuri osa leirintäalueista on avoinna vain sesonkiaikaan eli touko-lokakuussa, mutta vuoden ympäri palveluja tarjoaviakin on seitsemän. Osa alueista antaa myös alennusta SF-Caravanin jäsenille.

Puskaparkkiin

Virossa ovat voimassa lähes samankaltaiset jokaisenoikeudet kuin Suomessakin, joskin tarkoitusta varten merkittyjen alueiden ulkopuolelle yöpymään aikovien on hyvä tietää, että jo yhtä yötä pidempää telttailuakin - saati sitten leiriytymistä varten on maanomistajalta saatava lupa. Merkittävin ero Suomeen onkin se, että varsinaisia kieltokylttejä virolaisten virkistysalueiden parkkipaikoilta yms. kohteista tapaa äärimmäisen harvoin.

Tärkeää on myös muistaa, että reilu viidennes eli 21% Viron maa-alasta on joko kansallispuistoa ja muita vastaavia suojelualueita, joiden metsäteille tai tukevapohjaisemmille ranta-alueille autolla ei kannata poiketa paikallisiin rajoituksiin ennalta perehtymättä. Jokaisenoikeudet koskevat siis Suomen tavoin ennen kaikkea kävelemistä, pyöräilyä ja muuta sentapaista maastossa liikkumista.

Loistava apuväline hyvän yöpymispaikan etsijöille on Viron Metsätalouskeskuksen eli RMK:n älypuhelinsovellus "Loodusega koos" (luovasti tulkiten ”Luonnon helmassa”). Se opastaa (englanniksi) laadukkain kartoin, navigointitiedoin, kuvin ja tekstein paikoittain myös talvikunnossapidettyjen leiri- ja virkistyspaikkojen sekä maksullisten metsämökkien luo. RMK-alueilla on aina vähintäänkin WC ja nuotiopaikka polttopuineen vieraiijan vapaasti käytettävissä. RMK:n nettisivu osaa myös tosi hyvää suomea.

Matkailuauto metsän siimeksessä parkkipaikalla

Lähde: Margus Kontus

Lähde: Visit Estonia

Liikenteessä

Kokeneemmat karavaanarit tietänevätkin, että ulkomaille ja siten myös Viroon lähtevä tarvitsee mukaansa passin tai henkilökortin, ajokortin, auton paperisen rekisteriotteen I-osan sekä liikennevakuutuksen. Jos ajoneuvo on toisen henkilön tai esim. niitä vuokraavan firman nimissä, tarvitaan matkaan auton omistajan allekirjoittama kirjallinen käyttövaltakirja maastavientilupineen.

Suomalainen liikennevakuutus on automaattisesti voimassa myös Virossa eli kun autossa on suomalaiset rekisterikilvet, voimassa olevasta liikennevakuutuksesta todistavaa vihreää korttia eli Green Cardia ei tarvita. Ajoneuvoon sovelletaan lähtömaan eli Suomen turvavarustevaatimuksia. Virolaisissa määräyksissä mainittu heijastinliivi koskettaa sikäli myös suomalaista kuljettajaa, että esim. rengasrikon sattuessa autosta ulos maantien pientareelle astuva henkilö muuttuu saman tien jalankulkijaksi, jota koskee hämärien vuorokauden- ja vuodenaikojen heijastinpakko niin maaseudulla kuin kaupungissakin. Heijastin on sitä paitsi tosi edullinen henkivakuutus.

Viron maanteillä nopeusrajoitus on 90 km/h ja taajamissa 50 km/h, jos liikennemerkit eivät toisin osoita. Lähivalot tai päiväsaikaan vähintään huomiovalot on pidettävä päällä kaikkina vuorokaudenaikoina. Turvavöiden käyttö on pakollista ja mikäli edellisiltana olet ottanut, muista ettet istu rattiin hetkeäkään liian aikaisin – Virossa rattijuopumuksen virallinen raja on 0,2 promillea, mutta henkinen toleranssiraja on varsin pyöreä nolla.

Virossa on luvallista käyttää kojelautakameraa, joten sillä kuvattua videota voi esim. hyödyntää onnettomuustilanteen selvittelyssä. Nopeuskameravalvonnasta varoittavia navigaattori- ja kännykkäsovelluksia on myös lupa käyttää, mutta erilliset tutkanpaljastinlaitteet ovat kiellettyjä.