Viron lyhyt historia
Viron historia on pitkä ja monimutkainen, kivikaudesta digitaaliaikaan, ja se on kietoutunut monien kansojen historiaan.
Viron historia muistuttaa monien muiden Euroopan maiden historiaa.
Se alkoi muinaisina aikoina ja kertoo valloituksista ja tappioista, vaikeuksista ja sankariteoista.
Alkuperäistä itsenäisyyttä seurasi useiden vuosikymmenien miehitys. Nykyään Viro on kuitenkin kukoistava, tulevaisuuteen suuntautunut Euroopan unionin ja Naton jäsenvaltio.
Lue tästä lyhyt katsaus viimeisten tuhansien vuosien tapahtumiin ja löydä paikat, joissa voit oppia lisää Viron kiehtovasta mutta monimutkaisesta historiasta ja kulttuurista.
Muinaiset asutukset ja uskomukset
Pian jääkauden päättymisen jälkeen Euroopassa, noin 9000 eKr., virolaisten ensimmäiset esi-isät asettuivat asumaan Itämeren rannikolle.
Vuoteen 800 jKr. mennessä perinteiset virolaiset kylät ja kyläyhteisöt olivat jo muodostuneet. Monet tuona aikana perustetut kylät ovat asuttuja vielä nykyäänkin.
Merkittävin esimerkki muinaisten virolaisten kulttuurista on kansanlaulujen suullinen perinne, jossa jokainen säkeistö toistetaan useita kertoja temaattisin variaatioin. Nykyään tämän kulttuurin jäänteitä voi tutkia Kihnun saarella ja Etelä-Viron Setomaalla. Virolaiset ovat keränneet yhden maailman suurimmista kansanlaulukokoelmista, joka sisältää noin 133 000 kirjallisesti tallennettua kansanlaulua.
Luonnon hengellisyys on yhtä lailla ja syvästi juurtunut virolaisten kulttuurihistoriaan, jossa puut ja maa ovat arvostettuja esineitä, joilla on voimaa. Metsät ovat aina olleet elämän lähde tällä alueella, ja niitä pidettiin pyhinä paikkoina Viron muinaisessa pakanauskonnossa. Vielä nykyäänkin voi löytää pyhiä lehtoja ja vanhoja tammipuita, joiden oksiin on sidottu värikkäitä nauhoja, joihin ihmiset ovat menneet toivomaan onnea.
Kuvan ottaja: Renee Altrov
Opi lisää Viron muinaisesta historiasta
Viro ja viinkiaika
Salmen laivat
Vuosina 700–750 jKr. kaksi keskirannikolta lähtenyttä alusta saapui Saarenmaan lounaisrannikolle Viroon, jossa miehistö joutui yhteenottoon paikallisten saarelaisten kanssa – vähintään 42 merimiestä sai surmansa. Selviytyneet hautasivat kuolleet aluksiinsa aseiden, eläinten ja henkilökohtaisten tavaroiden kera tuonpuoleista varten ja peittivät alukset hiekalla. Ajan myötä paikka unohtui, kunnes se löydettiin uudelleen vuonna 2008 kunnallisteknisisten töiden yhteydessä.
Nämä Salmen muinaislaivoina tunnetut alukset ovat 50–100 vuotta vanhempia kuin viikinkiajan virallinen alku, mikä osoittaa, että skandinaaviset soturit olivat aktiivisia Itämeren alueella aikaisemmin kuin aiemmin on uskottu. Hauta-alueet heijastavat tyypillisiä viikinkien hautauskäytäntöjä, ja niissä on korkea-arvoisia esineitä, mikä viittaa mahdolliseen aateliston läsnäoloon. Vaikka on epäselvää, oliko kyseessä ryöstöretki vai diplomaattinen matka, alue tarjoaa arvokasta tietoa skandinaavisten merenkulun varhaisista vaiheista.
Virolaiset viikingit
Vuodesta 800 vuoteen 1200 jKr. viikingit tekivät ryöstöretkiä Itämerellä. Tähän mennessä Saarenmaan asukkaat, jotka tunnettiin tuolloin nimellä oeselilaiset, olivat muodostaneet huomattavan merivoiman.
Tuon ajan tunnetuin tapahtuma oli, kun oeselilaiset sieppasivat Norjan kuningattaren Astridin ja hänen poikansa, tulevan kuningas Olaf Tryggvasonin. 1100-luvun alussa he ryöstivät ja tuhosivat Sigtunan, joka oli tuolloin Ruotsin pääkaupunki. Saaremaalla on vielä nykyäänkin runsaasti viikinkiajan aarteita.
Koe Viron viikinkihistoriaa
Viro keskiajalla
1200-luvulla Viro kohtasi kristinuskon ja kääntyi sen uskoon. Maata hallitsivat Saksalaisen ritarikunnan ritarit ja tanskalaiset. Tänä aikana saksalaiset nousivat alueen maanomistajiksi ja käyttivät valtavaa vaikutusvaltaa Virossa seuraavien 700 vuoden ajan. Viron ja Latvian alueista tuli keskiaikainen Liivinmaa, löyhästi toisiinsa liittyvä pieniä valtioita käsittävä ryhmä, joka kuului Pyhän Rooman valtakunnan saksalaisiin kirkollisiin valtioihin.
Hansaliitto
Tallinna, Viron keskiaikainen helmi, sai kaupunkioikeudet Tanskan kuninkaalta vuonna 1248, ja niiden nojalla Viron pääkaupunkia ja monia muita paikallisia kaupunkeja hallittiin 1800-luvun loppuun saakka. Tämä oli aikaa, jolloin Viron tärkeimmät kaupungit, Tallinna, Tartto, Pärnu ja Viljandi, liittyivät virallisesti vauraaseen Hansaliittoon, joka oli kauppiaiden ja niiden markkinakaupunkien muodostama kauppa- ja puolustusliitto. Nämä kaupungit hallitsivat Itämeren merikauppaa Pohjois-Euroopassa. Tallinnan vanhassakaupungissa voi yhä kävellä ja katsella ylöspäin nähdäkseen entiset suola-, tee- ja jauho-varastot, joissa oli ullakkohuoneiden ovet ja koukut, joita käytettiin aikoinaan lastin nostamiseen.
Maan kukoistava keskiaikainen talous herätti huomiota naapurivaltioissa, jotka halusivat laajentaa maantieteellistä vaikutusvaltaansa, ja 1700-luvulle mennessä Viro oli ollut Tanskan ja Ruotsin kuninkaiden sekä Venäjän tsaarin hallinnassa.
Näinä aikoina Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf perusti myös Tarton yliopiston, joka myöhemmin oli tärkeässä roolissa Viron kansallisessa heräämisessä. Siellä nimittäin vihittiin käyttöön sininen, musta ja valkoinen kolmivärinen lippu, josta tuli itsenäisen Viron tasavallan virallinen lippu vuonna 1918.
Kuvan ottaja: Hans Markus Antson, Ruins of Vastseliina Episcopal Castle
Tutustu Viron keskiaikaiseen historiaan
Vieraile interaktiivisessa museossa tai osallistu opastetulle kierrokselle!
Karl Markus Antson
Aron Urb, toolbox
Mullistusten ja muutosten aika
Viron ensimmäinen itsenäisyysjakso kesti vain 22 vuotta, vuodesta 1918 vuoteen 1940.
Toisen maailmansodan aikana Viron hallinta siirtyi useita kertoja Neuvostoliiton ja natsi-Saksan joukkojen välillä. Vuosina 1941–1944 Viro oli lyhyen aikaa natsien miehittämä, mutta sen jälkeen Neuvostoliitto miehitti sen uudelleen. Molemmat miehittäjät syyllistyivät julmuuksiin: natsit karkottivat tuhansia ihmisiä, mukaan lukien Viron juutalaiset, keskitysleireille, kun taas Neuvostoliitto lähetti kymmeniä tuhansia virolaisia Siperiaan. Suurin osa Baltian saksalaisista ja jäljellä olevasta ruotsalaisesta vähemmistöstä lähti maasta vuoteen 1944 mennessä, jolloin Neuvostoliitto miehitti maan uudelleen.
Neuvostoliiton hallinto loi pelon ilmapiirin ja asutti Viroon suuren määrän venäläisiä. Venäjä tuli viralliseksi kieleksi, ja monet virolaisen kulttuurin ilmaisumuodot kiellettiin. Ihmisillä ei ollut liikkumisvapautta, ja monet elivät jatkuvassa pidätyksen tai karkotuksen pelossa. Neuvostoaikana rakennettiin myös nykyäänkin monissa kaupungeissa ja taajamissa seisovat viisi- tai yhdeksänkerroksiset elementtitalot.
Kuvan ottaja: Kaupo Kalda, Visit Tallinn
Viron uudelleensyntymä
1980-luvulle tultaessa vastarinta alkoi kuitenkin kasvaa. Poliittiset puolueet nousivat jälleen esiin, mielenosoitukset levisivät, ja vuonna 1988 alkoi laulava vallankumous, jossa virolaiset lauloivat kansallislaulujaan vastarinnan eleenä. Tämä liike huipentui itsenäisyysjulistukseen.
23. elokuuta 1989 kansalaiset ympäri Baltiaa osoittivat voimakasta yhtenäisyyttä muodostamalla Baltian ketjun – ihmisketjun, joka ulottui Tallinnasta Riikan kautta Vilnaan. 20. elokuuta 1991 Viro julisti itsenäisyytensä uudelleen. Tätä päivää vietetään nykyään uudelleenitsenäistymispäivänä.
Kukoistava, digitaalinen tulevaisuus
Vuosikymmenten miehityksen ja taloudellisten vaikeuksien jälkeen Viro muuttui nopeasti ja sai lempinimen ”Baltian tiikeri” ja myöhemmin ”Euroopan Piilaakso”. Se liittyi Euroopan unioniin vuonna 2004 ja otti euron käyttöön vuonna 2011.
Virossa matkustaessasi voit nähdä, kuinka menneisyys ja nykyisyys limittyvät ja kuinka maa on säilyttänyt perintönsä ja samalla kehittänyt intohimon innovaatioihin.
Opi lisää Viron historiasta
Tutustu näihin historiamuseoihin
Last updated
03.09.2025