Viron pienet saaret

Viroa ympäröivillä merialueilla on 2 222 saarta, sisävesillä saaria on 133. Viron saaret ovat täynnä ainutkertaista kulttuuria, koskematonta luontoa ja unohtumattomia elämyksiä. Ne hurmaavat omaperäisyydellään sekä eristäytyneisyytensä aikaansaamilla olosuhteilla. Raikas meri-ilma, lintujen huudot, paikalliset erikoisherkut ja omat kulttuuritapahtumat luovat puitteet ikimuistoisille lomamatkoille. Tässä artikkelissa nostamme esiin Viron saariston seitsemän tuntemattomampaa helmeä.

Pakrin saaret

Paldiskin kaupungin edustalla sijaitsevat Pakrin saaret tunnetaan sotahistoriastaan: neuvostomiehityksen aikana ne olivat kokonaan sotilaskäytössä. Neuvostovuosien jäänteitä, kuten puna-armeijan rakennuksia ja harjoituspommitusten jälkiä näkyy maastossa edelleen. Pakrin saarilla on myös pitkä rannikkoruotsalainen historia, josta muistuttavat muun muassa kirkkojen rauniot, hautausmaat ja rakennusten perustukset.

Saaria on kaksi, Suur-Pakri ja Väike-Pakri (suom. Pikku-Pakri). Vaikka nimet antavatkin toisin olettaa, on Väike-Pakri todellisuudessa hieman Suur-Pakria isompi. Saarten rannat ovat kalkkikiven kattamia: Suur-Pakrilla rantatörmä kohoaa paikoin 8 metriin, Väike-Pakrilla peräti 16 metriin. Rantaviivaa koristavat myös lukuisat siirtolohkareet. Monimuotoisen luontonsa ansiosta saaret ovat nykyään suojeltuja ja tarjoavat mielenkiintoista tarkkailtavaa myös lintubongareille.

Säännöllistä laivayhteyttä Pakrin saarille ei ole, mutta kuljetuksen pikavene Arabellalla voi tilata Kurksen satamaan. Neljän kilometrin merimatka taittuu noin vartissa. Saariin voi tutustua opastetuilla kierroksilla – tee esimerkiksi opastettu kävelyretki Väike-Pakrilla tai nauti ainutlaatuisesta merisafarista Pakrin saarten ympäri.

Molemmilla saarilla on myös retkeilyreitit, mutta muistathan itsenäisesti matkaillessasi noudattaa annettua ohjeistusta ja käyttää tervettä maalaisjärkeä. Rappeutuneisiin sotilasrakennuksiin ei pidä sortumavaaran vuoksi suin päin kiipeillä, ja vaikka Suur-Pakrin maastoa on toistuvasti puhdistettu räjähteistä, suositellaan itsenäistä liikkumista edelleen vain rannikolla. Myös nuotion tekeminen Suur-Pakrilla on vaarallista. Väike-Pakri on puhdistettu räjähteistä kattavammin, joten liikkuminen teitä ja polkuja pitkin sekä telttailu merkityillä paikoilla on turvallista. Modernien kaupunkilaisten on myös hyvä muistaa, että Pakrin saarilla ei ole palveluja eikä sähköverkkoa.

Tondisaar

Tondisaar ei kohoa merestä, vaan etelävirolaisesta Võrtsjärvestä. Alle puolen hehtaarin kokoinen saari kohoaa vain muutaman metrin järven pinnan yläpuolelle, ja sitä ympäröivät ruovikkoiset matalikot.

Kummitussaareksi suomentuva Tondisaar on saanut nimensä vanhoista tarinoista, joiden mukaan uhripaikoilta karkotetut henget ja kummitukset päätyivät saarelle. Tarinat eivät kuitenkaan ole pitäneet ihmisiä loitolla: 1900-luvun alussa Tondisaar tunnettiin suosittuna retki- ja juhlapaikkana.

Nykyään saari on asumaton, mutta elämää sieltä ei puutu. Tondisaar tunnetaan erityisesti linnustostaan, ja siellä sijaitsee Viron ainoa sisämaassa oleva merimetsojen pesimäyhdyskunta. Lintujen pesimärauhaa tulee kunnioittaa, eikä saarelle pidä rantautua pesimäaikaan.

Saarella on retkeilijöille levähdyspaikka sekä mahdollisuus nuotion tekemiseen ja grillaamiseen. Pieni ja syrjäinen Tondisaar tarjoaa aivan erilaisen saarielämyksen keskellä Viron suurinta kokonaan maan rajojen sisällä sijaitsevaa järveä.

Osmussaar

Osmussaarta asuttivat vuosisatojen ajan rantaruotsalaiset, jotka kutsuivat saarta nimellä Odensholm. Toisen maailmansodan kynnyksellä asukkaat joutuivat jättämään kotinsa Neuvostoliiton ottaessa saaren sotilaskäyttöön. Myöhemmin Osmussaar oli suljettua rajavyöhykettä.

Nykyään saari tunnetaan ennen kaikkea karusta ja omaleimaisesta luonnostaan. Metsää Osmussaarella ei juuri ole, mutta katajia senkin edestä. Runsaslajisen kasviston joukossa on monia harvinaisuuksia. Maisemaa määrittävät jyrkät rantatörmät, somerikkovallit ja Neugrundin meteoriittikraatterista peräisin olevat breksialohkareet. Saari on suojeltua aluetta, ja vuosituhannen vaihteesta lähtien siellä on ollut jälleen vakituista asutusta sekä maisemaa hoitavia lampaita ja nautoja.

Osmussaarella kannattaa tutustua niin luontoon kuin sotahistoriallisiin kohteisiinkin. Rantaruotsalaisesta historiasta muistuttavat vanhan kivikappelin rauniot ja hautausmaa. Saaren luoteiskärjessä kohoaa raidallinen majakka, josta avautuvat hyvällä säällä näkymät kauas Itämerelle.

Noin 4,8 kilometriä pitkään saareen voi tutustua jalan pitkin yhdeksän kilometrin mittaista RMK:n vaellusreittiä. Touko–kesäkuussa saaren eteläosan Boanniemeä ja läheistä Inahamnen järveä tulee välttää lintujen pesimärauhan turvaamiseksi.

Osmussaar sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Viron luoteisrannikosta. Säännöllistä lauttayhteyttä ei ole, vaan venekuljetus saarelle varataan etukäteen Dirhamin satamasta.

Manilaid

Manilaid eli Manija sijaitsee Pärnun länsipuolella Tõstamaan niemen tuntumassa. Kapea, noin viiden kilometrin pituinen saari hurmaa rauhallaan ja luonnollaan. Manilaid on kokonaisuudessaan luonnonsuojelualuetta, ja siellä viihtyvät monet harvinaiset kasvi- ja lintulajit sekä uhanalainen haisukonna.

Manijalla on vahva yhteys läheiseen Kihnuun. Vuonna 1933 Kihnulta muutti saarelle 22 perhettä, ja kihnulainen kulttuuriperintö elää siellä edelleen. Nykyään saarella on alle 40 vakituista asukasta. Manijan museo esittelee saaren elämää ja historiaa, kuten kalastusta, hylkeenpyyntiä ja perinteistä vaatetusta.

Saaren halki kulkee vain yksi tie, joten pieneen Manijaan on helppo tutustua jalan tai pyörällä. Matkan varrella vastaan tulee Pärnumaan suurin siirtolohkare, Manija Kokkõkivi eli Kotkakivi. Saaren lounaiskärjessä meren äärellä kohoaa puolestaan vuonna 1933 rakennettu kahdeksanmetrinen majakka.

Manijalle pääsee Munalaidin satamasta säännöllisillä laivayhteyksillä. Kihnu Virve -lautta liikennöi saarelle kolmesti viikossa ja pienempi Manija Mann päivittäin. Munalaidin satamaan pääsee myös bussilla Pärnusta. 

Piirisaar

Piirissaar sijaitsee Peipsijärvellä aivan Viron ja Venäjän rajan tuntumassa. Matalalla saarella on kolme kylää, Piiri, Tooni ja Saare, ja sen erityislaatuinen tunnelma syntyy luonnonrauhan ja vuosisatoja vanhan vanhauskoisen kulttuurin yhdistelmästä.

Vanhauskoisia asettui Piirisaarelle paetessaan Venäjän kirkollisia uudistuksia ja vainoja. Kalastus ja sipulinviljely ovat olleet saarelaisten tärkeimpiä elinkeinoja vuosisatojen ajan, ja niitä harjoitetaan edelleen. Saaren historiaan ja vanhauskoisten elämäntapaan voi tutustua Saare-kylän Vanhauskoisten museossa, jossa on esillä muun muassa ikoneita, rukouskirjoja ja perinteistä esineistöä. Museossa voi päästä maistelemaan myös samovaariteetä ja paikallisia herkkuja.

Piirissaar on myös kiinnostava luontokohde. Koko saari kuuluu suojelualueeseen, ja sen kosteikot tarjoavat elinympäristön monille harvinaisille kasveille, linnuille ja sammakkoeläimille. Pieneen ja tasaiseen saareen on helppo tutustua jalan tai pyörällä.

Piirisaarelle pääsee lautalla Laaksaaren satamasta. Mantereen ja saaren välinen matka on noin yhdeksän kilometriä. Kesäisin Piirisaarelle järjestetään myös päiväretkiä, joilla pääsee tutustumaan saaren kyliin, luontoon ja vanhauskoiseen kulttuuriin.