Viro Unescon listoilla

Oletpa kiinnostunut historiasta, arkkitehtuurista, perinteisistä käsitöistä, ruokakulttuurista tai musiikista, Virosta löydät itsellesi mieleistä tutkittavaa. Olemme tähän artikkeliin listanneet virolaisen kulttuurin kohteet ja teemat Unescon aihejaottelun mukaisessa järjestyksessä: 

• Maailmanperintöluettelon kohteet
• Maailman muisti -ohjelman kulttuuriperintörekisteri
• Aineeton kulttuuriperintö
• Biosfäärialueet
• Luovat kaupungit

Virolaiset maailmanperintökohteet

Maailmanperintöluettelo on Unescon ylläpitämä järjestelmä, joka pyrkii suojelemaan maapallon eri osien sekä väestön ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon valittuja kohteita ja alueita pidetään kaikkein arvokkaimpina suojeltavina ja säilytettävinä osina ihmiskunnan historiaa. Virossa maailmanperintöluettelon kohteita on kaksi: Tallinnan Vanhakaupunki ja Struven ketju.

Tallinnan Vanhakaupunki

Jo vuonna 1248 kaupunkioikeudet saanut Tallinna on perinteikäs merenkulku- ja kauppakaupunki ja se on pohjoisin Hansaliittoon kuuluneista kaupungeista. Aiemmin myös nimillä Reval sekä suomeksi Rääveli tunnettua kaupunkia ovat hallinneet historian saatossa useiden eri kansakuntien valtiaat. 

Keskiajalla Revalin vaurauden merkkeinä olivat lukuisat komeat julkisrakennukset, kirkot ja kauppiaiden talot. Kaupungin vitsauksina ovat eri aikakausina olleet tulipalot ja sodat, mutta rakennuskantaa on niiden tuhoavalta voimalta onnistuttu säästämään ja säilyttämään yllättävänkin hyvin. Siksi Tallinnan Vanhakaupunkia arvostetaan tänään kenties parhaimpana näytteenä keskiaikaisesta kaupunkiympäristöstä koko Euroopassa. Unescon maailmanperintöluetteloon se merkattiin vuonna 1997.

Struven ketju

Maapallon muotoa ja kokoa mitattiin vuosina 1816-1855 Tarton yliopiston tähtitieteilijä Friedrich Georg Wilhelm Struven johdolla. Mittaamisessa käytettiin Struven kehittämää geodeettisen ketjun järjestelmää, joka merkittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2005. 

Struven ketju on pitkänomainen geodeettisten mittauspisteiden verkosto, joka seuraa pituuskaaren kulkua. Ketju on lähes 2820 kilometriä pitkä, ja se ulottuu Pohjois-Norjasta Suomen ja Itä-Euroopan läpi aina Mustalle merelle saakka. Alkuperäisistä mittauspisteistä on maastossa nähtävinä säilynyt 34 kappaletta, joista kolme sijaitsee Virossa: kaksi pistettä läntisellä Virumaalla Võiveressä ja Simunassa sekä yksi Tarton tähtitornissa. Kyseiset paikat on merkitty muistolaatoin, mutta Võiveressä aihetta voi tutkia lähemmin myös paikalliseen tuulimyllyyn rakennetun vierailukeskuksen näyttelytilassa.

Maailman muisti -ohjelma

Maailman muisti on vuonna 1992 perustettu Unescon ohjelma, jonka tavoitteena on säilyttää ihmiskunnan merkittävät tietoarkistot eli valokuva- ja kirjastokokoelmat, joihin on dokumentoitu ihmiskunnan historialle tärkeitä tapahtumia.

Baltian ketju

Baltian ketju oli 23. elokuuta 1989 tapahtunut ja ennakkovalmisteluistaan huolimatta varsin spontaanisti kokoon tullut mielenosoitus kolmen Baltian maan itsenäisyyden palauttamisen puolesta. Liki kaksi miljoonaa toisiaan kädestä kiinni pitävää ihmistä muodosti 600 km pitkän ihmisketjun Tallinnasta Riian kautta Vilnaan.

Kyseisen päivä merkitsi myös 50 vuoden täyttymistä siitä hetkestä, kun natsi-Saksa ja Neuvostoliitto solmivat Molotov-Ribbentrop-sopimuksen. Viron ja Latvian välisellä rajalla lähellä etelävirolaista Lillin kylää voit vierailla Baltian ketjun muistomerkin luona.

Aineeton kulttuuriperintö

Aineeton kulttuuriperintö koostuu Unescon suojelusopimuksen mukaan sukupolvelta toiselle välittyneistä perinteistä, tavoista ja käytännöistä. Niitä ovat esimerkiksi erilaiset käsityötaidot, rituaalit ja juhlatapahtumat, suulliset perinteet ja ilmaisutavat, musiikki ja muut esittävät taiteet sekä luontoa ja maailmankaikkeutta koskevat käsitykset ja käytännöt.

Võrumaan savusaunaperinne

Kaakkoisessa Virossa, Vana-Võrumaalla vaalittava savusaunaperinne on tärkeä osa paikallisen väestön arkipäiväistä elämää. Siihen liittyy runsaasti vanhoja tapoja ja taitoja, joihin kuuluvat muun muassa savusaunojen rakentamisen ja korjaamisen tietotaito, saunanlämmittäisen ja saunomisen erilaiset tavat sekä lihan ja lihtatuotteiden valmistaminen ruoaksi saunassa.

Toisin kuin tavallisessa puulämmitteisessä saunassa, savusaunassa ei ole savupiippua. Siten kiuasta lämmitettäessä puun palamisesta syntyvä savu jää kiertelemään tilaan, ja se tuuletetaan pois vasta juuri ennen saunomaan ryhtymistä.

Savusaunaperinne on ensisijaisesti laupäiväiseen saunomiseen perheen piirissä miellettävä teema, mutta toki Virossa on kymmeniä eri matkailukäyttöönkin tarkoitettuja savusaunoja, jotka lämmitetään juuri vieraiden toivomana ajankohtana. Löydä niistä itsellesi parhaiten sopivin! 

Kihnun saaren perinteinen elämäntapa

Viron länsirannikolla sijaitsevan Kihnun saaren on vakituiseksi eli ympärivuotiseksi asuinpaikakseen rekisteröinyt 520 ihmistä. Käytännössä kaikilla saarelaisilla on henkilökohtaisen tiukat, jo sukupolvien ajan vaalitut siteet juuriinsa ja elämäntapoihin, joita pidetään edelleen elossa .

Saaren tiloilla ja kodeissa naiset neulovat ja kutovat perinteisillä kangaspuilla paikallisesta villasta käsineitä, sukkia, hameita ja puseroita. Niille kaikille on yhteistä kirkkaat värit, eloisat raidalliset kuviot sekä taidokas kirjontakoristelu. Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon on kirjattu myös kihnulaisten seremonialliset hääjuhlat, joilla on esikristilliset juuret ja jotka kestävät kolme päivää.

Setojen lauluperinne eli leelo

Leelotaminen tarkoittaa kaakkoisimmassa Virossa elävien ortodoksikristittyjen virolaisten, setojen,  perinteistä runonlaulantaa. Leelotaja vie kuulijansa matkalle vuosisatojen taa muinaiseen Setomaan maakuntaan. Kautta aikain kuuluisimmat paikalliset leelotajat ovat pitäneet muistissaan ja välittäneet eteenpäin tutkijoiden tallennettaviksi jopa 20 000 tarinankerronnallista laulusäettä.

Setoille laulaminen omalla võronkieliseksi murteeksi luokitellulla seton kielellään on tänäänkin luonnollinen ja tärkeä osa arkista elämää. Leelotaminen on heidän tapansa ilmaista ajatuksia ja tunteita, vaalia muistoja sekä välittää niitä eteenpäin nuoremmille sukupolville.

Setomaalla vaalittava lauluperinne on säilynyt elinvoimaisena sekä iäkkäämpien että nuorempien setojen keskuudessa. 

Baltian maiden laulu- ja tanssijuhlaperinne

Tämä perinne on yhteinen kolmelle Baltian maalle, jotka jakavat sen myös Unescon listalla.

Virossa laulujuhlat saivat alkunsa Tartossa jo vuonna 1869 Viron kansallisen liikehdinnän aikana. Sen jälkeen laulujuhlat on järjestetty viiden vuoden välein, ja nykyisiin niillä sekä tapahtumaan v. 1934 lähtien yhdistetyillä tanssijuhlilla esiintyy kymmeniätuhansia aikuisten ja lasten kuorolaisia sekä värikkäisiin kansallispukuihin sonnustautuvia eri-ikäisiä kansantanssijoita. 

Jo pian ensimmäisten Tarton laulujuhlien jälkeen tapahtuman suosio ja kiinnostus vironkielistä kuoromusiikkia kohtaan johti siihen, että juhlalle tarvittiin uusi, "ikioma" pitopaikka. Vuodesta 1928 lähtien onkin Tallinna, täsmällisemmin Piritan rantatien äärellä Tallinnanlahden sopukassa sijaitseva laulukenttä puistoineen ja Laululava palvellut juhlille saapuvien esiintyjien ja yleisömassojen tarpeita.

Laulujuhlien historiallinen merkitys Virolle ja virolaisille on mittaamattoman arvokas - se on kiinteä osa kansakunnan elämää ja tuki virolaisen identiteetin määrittelylle. Juhlat huokuvat keskeisiä perusarvoja: rakkautta omaa isänmaata, kieltä, kulttuuria ja tapoja kohtaan. Ennen Viron itsenäisyyden palauttamista, v. 1988 Tallinnan laululavalla järjestettiin mm. joukkomielenosoituksia, joita pidettiin niin sanotun "laulavan vallankumouksen" alkuna.

Soomaan kansallispuiston haapiot

Soomaan haapiot eli kanoottimaiset, yhdestä puunrungosta kovertamalla veistetyt veneet ovat osa virolaista ja suomalais-ugrilaista kulttuuriperintöä. Sukupolvilta toisille periytyneet rakennustekniset käsityötaidot ja haapioiden monimuotoiset käyttötarkoitukset ovat joulukuusta 2021 lähtien olleet kirjattuina Unescon maailmanperintöluetteloon.

Haapioita on käytetty ja käytetään yhä mm. arkisena vesikulkuneuvona Soomaan kansallispuiston vuotuisten tulvien aikana.

Vaikka Soomaan haapiokulttuuri onkin tällä hetkellä varsin elinvoimainen viiden veneenrakennusmestarin sekä alueen aktiivisten matkailu- ja tukiyhteisöjen ansiosta, vaatii sen pidempiaikainen säilyminen Soomaalle ominaisena kulttuuriperintönä lisää aktiviteetteja ja myös suojelutoimia.

Mulgipuder eli mulgipuuro

Etelä-Virossa, Viljandi- ja Valgamaan alueille sijoittuvan Mulgimaan ruokakulttuuri on koostunut talonpoikaisajoista asti paikallisista raaka-aineista perinteisin reseptein valmistettaviin suhteellisen yksinkertaisiin ruokiin, jotka täyttävät työmiehenkin vatsan.  

Joulukuussa 2024 Unescon maailmanperintöluetteloon lisättiin mulgipuder eli ohrasuurimoista ja perunoista keitettävä puuro tai oikeammin survos, jota tarjoiluvaiheessa höystetään paistetuilla pekonikuutioilla, silavalla tai muulla rasvaisella sianlihalla. Ruokalaji on mulgien keskuudesta levinnyt kauppojen hyllyille ja ruokapöytiin eri puolille Viroa useammankin einesruokia valmistavan ruokatehtaan toimesta.

Mulgipuuron perusohje (neljälle ruokailijalle):

- 1 litra kuorittuja perunoita
- 0,5 - 0,75 lasillista vedessä liuotettuja ohraryynejä
- 100 g rasvaista sianlihakinkkua, pekonia tai silavaa
- sipulia maun mukaan
- halutessasi voit ryydittää puuroa nokareella voita ja/tai pienellä tilkalla maitoa

Leikkaa perunat reiluiksi suikaleiksi ja kaada ne kattilan pohjalle. Lisää liotetut ohraryynit, vesi ja hyppysellinen suolaa. Keitä kunnes ainekset ovat pehmeitä ja survosta ne mieluiten perinteisellä perunanuijalla - vältä sähkövatkainta, sillä se saa survoksen helposti "liisteröitymään". Leikkaa liha tai silava kuutioiksi ja paista ne sipulin kanssa pannulla. Tarjoiluvaiheessa nosta lautaselle puuroa ja sen päälle keko liha-sipuliseosta. Vegeversiossa voit korvata lihan esim. metsäsienillä. Lisukkeiksi aseta tarjolle vaikkapa hapankurkkuja, punajuurisalaattia ja/tai hapankermaa.

Biosfäärialueet

Biosfäärialueet ovat Unescon v. 1970 käynnistämään ohjelmaan "Programme on Man and the Biosphere" (suom. "Ihminen ja biosfääri") kuuluvia ja määritykseltään v. 1995 uudistettuja kestävän kehityksen alueita.

Biosfäärialueeseen on kuuluttava lainsäädännöllisesti suojeltu alue eli puskurivyöhyke, jossa kaikki luonnonsuojelun vastaiset toimet ovat kiellettyjä. Sen ohella alueeseen kuuluu yhteistoiminta-alue, jolla voi olla asutusta ja jossa voi harjoittaa taloudesta toimintaa, kunhan se vaalii luonnonvarojen järkevää käyttöä. Biosfäärialueet eivät siis ole kattavasti ajatellen suojelualueita, vaikka ne niitäkin sisältävät. Ohjelman tavoitteena on tasapainoinen suhde ihmisen ja luonnon välillä.

Länsi-Viron saariston biosfäärialue

Biosfäärialueen kokonaispinta-ala on ​1,56 miljoonaa hehtaaria ja se jakautuu kolmen maakunnan - Saarenmaan, Hiidenmaaan ja Läänemaan alueille. Länsi-Viron saaristoalat valittiin Unescon ohjelmaan v. 1990, sillä alueen asukkaat ovat satojen vuosien kuluessa osoittaneet kykynsä elää sopusoinnussa saariston ainutlaatuisen, herkän ja monimuotoisen luonnon kanssa. Asukkaiden tieto ja taidot ovat auttaneet säilyttämään luonnon monimuotoisuutta. Alue tarjoaakin tänään erinomaiset puitteet aistia meren, metsän ja maaseudun sekä ihmisen toimien välistä vuorovaikutussuhdetta.

Länsi-Viron saarten paikalliset ja herkulliset perinneruoat tunnetaan Virossa hyvin. Myös liki koskemattomasta luonnosta vaikutteita saaneet saarelaisten käsityöttuotteet kertovat kiehtovia tarinoita alueen asukkaiden elintavoista.

Luovat kaupungit Virossa

Unescon luovien kaupunkien verkosto (UCCN) perustettiin vuonna 2004 edistämään yhteistyötä sellaisten kaupunkien välillä, jotka tunnustavat luovuuden tärkeyttä osana kestävää kaupunkikehitystä. Verkostoon kuuluu noin sadasta maasta hieman yli 350 kaupunkia - jaettuna seitsemän eri luovan alan teemakategoriaan: käsityöt ja kansantaide, muotoilu, elokuvat, gastronomia, kirjallisuus, mediataide ja musiikki.

Tartto: Unescon kirjallisuuden kaupunki

Vuoden 2015 lopussa Tartto liitettiin Unescon luovien kaupunkien verkostoon ja se sai "Kansainvälisen kirjallisuuden kaupungin" tittelin.

Kansainvälinen Prima Vista -kirjallisuusfestivaali on jo 20 vuoden ajan koonnut keväisin kaupunkiin viikoksi lähes 10 000 kirjojen ystävää. Lähes yhtä kauan kaupungissa asunut tartonsuomalainen runoilija ja kääntäjä Heidi Iivari kertoi juuri ennen Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden alkua lehtihaastattelussa, että ilman festivaalejakin Tartossa järjestetään jopa viisi kirjallisuustapahtumaa viikossa. Kaupunki on yhdessä paikallisen kansanopiston kanssa kouluttaneet erityisiä kirjallisuuskierroksia vetäviä sertifioituja kaupunkioppaita, tehden lisäksi yhteistyötä Viron kirjallisuusseuran ja Viron kirjailijaliiton Tarton osaston kanssa ulkomaisten kirjailijoiden ja kääntäjien kansainvälisen residenssiohjelman puitteissa. Tartossa on vielä Iivariakin kauemmin asunut myös Viron tunnetuin lastenkirjailija, suomalainen Mika Keränen.

Lisätietoja voit lukea englanniksi kirjallisuuskaupungin teemakotisivulta. Tutustu myös kirjallisuusaiheiseen Tarton karttaan. 

Luova Viljandi

Vuodesta 2019 lähtien myös etelävirolainen Viljandi on kuulunut Unescon luovien kaupunkien verkostoon, erikoisaiheenaan käsityö ja kansantaide. Viljandissa pitkään toiminut ja mm. kulttuuritapahtumien suunnittelua ja järjestämistä opettava Tarton yliopiston Kulttuuriakatemia onkin yksi keskeisistä vaikuttajista kaupungissa, joka ulkomaalaisten keskuudessa tunnetaan ehkä parhaiten jo 30 vuoden ajan järjestetyistä kesäisistä Viljandi Folk -kansanmusiikkifestivaaleista.  

Folk-juhlien ohella Viljandissa järjestetään erilaisia kulttuuritapahtumia ympäri vuoden. Kaksi niiden keskeistä pitopaikkaa on vanhojen linnanraunioiden lähellä sijaitseva musiikkikeskus eli  Perinnemusiikin aitta sekä maan arvostetuimpiin alallaan kuuluva Ugala-teatteri.

Käsitöiden maailmaan voit Viljandissa uppoutua useassakin paikassa. Niitä ovat mm. käsityökauppa Ehe ja Ehtne sekä Bonifatiuksen killan puoti - jonka talossa järjestetään muuten monia matkailijoillekin sopivia askartelu- ja käsityöaiheisia työpajoja.

Jos taasen haluat tutustua kuvataiteen eri tyylilajeihin, voit tehdä sitä mm. naivistisen kansantaiteen "mekassa" eli Kondasen keskuksessa sekä valokuva- ja nykytaiteeseen keskittyneessä Galleria Rükissä. Myös iloisista "Meidän kylän ämmät" (Meie küla eided) -kuvituksistaan tunnetun taiteilijan Ave Nahkurin yhdistelmä kotigalleriaa ja taidekahvilaa sijaitsee Viljandissa.

Tallinna: Unescon musiikkikaupunki

Vuonna 2022 Tallinna nimettiin yhdeksi Unescon musiikkikaupungeista - eikä ihme, sillä Tallinna suorastaan sykkii kansainvälisten megakonserttien, musiikkifestivaalien, viihtyisien jazzkerhojen ja lähes koko kansakunnan säännöllisesti koolle kutsuvien Viron laulu- ja tanssijuhlien tahdissa.

Tallinna on myös säveltäjien ja uuden musiikin kaupunki, joka on nähnyt monen ainutlaatuisen musiikkityylin läpimurron. Juuri Tallinnassa työskennellessään Arvo Pärt loi tintinnabuli-tyylinsä, joka teki hänestä maailman esitetyimpien joukkoon kuuluvan elävän klassisen musiikin säveltäjän. Hiipuva runolauluperinne sai puolestaan säveltäjä Veljo Tormiksen ansiosta tuoreen muodon, jolla oli yhteys taidemusiikkiin ja joka on sittemmin vaikuttanut useisiin musiikin tyylilajeihin klassisesta aina pop- ja rockmusiikkiin saakka.

Merkittävimpiä vuosittaisia musiikkitapahtumia Tallinnassa ovat J.S. Bachin musiikkiin keskittyvä BachFest, Tallinn Music Week eli TMW, Jazzkaar, Birgitta-festivaalit, Fringe Festival sekä jo 1970-luvulta lähtien joka toinen vuosi järjestetty keväinen kansainvälinen kuorokilpailu ja -festivaali.